Mä pakenen kaikkien ikävien asioiden sanomista ja tekemistä, joiden mä tiedän satuttavan sitä ihmistä. Mä olen niin naivii, että mä kuvittelen sen olevan helpompaa ja kivuttomampaa niille toisille, kuin sanoa asiat suoraan vaikka mä tiedän, että kaikki se välttely, ja eniten mun käyttäytyminen niitä ihmisiä kohtaan, satuttaa enemmän. Mä kun olen kokenut sen.
Silti siitä huolimatta, mä olen niin itsekäs että mielummin välttelen ja yritän käyttäytyä mahdollisimman etäisesti, kuin sanon suoraan että
"Hei, anteeks mä en todellakaan halunnut näin käyvän, mutta mä en usko että tästä tulee mitään. Mä vaan ahdistun liian helposti, anteeks."
Mä en osaa kohdata niitä asioita, mikä ärsyttää ja harmittaa mua suuresti. Kaiken kaikkiaan mä en kuitenkaan halua että mä aiheutan turhaa epävarmuutta ja surua niille ihmisille kun en kerro mitä ajattelen. . . . Jos se kertominen vaan olisi niin yksinkertaista.. .. Perseestä. Yksinkertaisesti.
Jotenkin mä muistutan ehkä liikaakin erästä Bristowia. . Ehkä se kertoo jonkin verran enemmän joillekkin.
Fuck yeah !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti